 |
| Sallan kirkonkylän talot palavat |
Perustan blokini "Sallan kaiku"-lehteen, jota painettu 5 000 kpl, kirjoittana historiantuntija Sallalaislähtöinen toimittaja Erkki Hautala.
Sekä omiin kuulemisiin ja havantoihin Sallan tapahtumiin, olen Vanhan-Sallan evakon lapsi.
 |
| Klo 11:00 maaliskuun 13. 1940 Julistettiin talvisodan loppuneen Tästä muistomerkki Paikanselässä |
Sallan tapahtumat on merkki siitä kuinka periksantamaton kansa suomalaiset on.
Sallan Ihme (Erkki Hautala alkusanat)
Rajapitäjä Sallan kohdalla on pakko uskoa ihmeisiin. Vuoden 1940 kevät-talvella solmitussa talvisodan rauhassa rajapitäjä Salla menetti puolet pinta-alastaan. Kodittomaksi jäi puolet kunnan väestöstä.
Heistä tuli siirtoväkeä, evakkoja pitkäksi aikaa.
Talvisotaa seurannut rauhanaika jäi lyhyeksi. Kesänkorvalla 1941 miehiä taas kutsuttiin sotaan.
Haaveet paluusta normaaliin elämään haihtuivat jatkosodan melskeisiin.
Jatkosodan päättyessä aselepoon sallalaiset joutuivat jälleen evakkotaipaleelle. Vuoden 1945 keväällä kotikyliinsä palanneita evakoita odotti järkytys.
Vetäytyneet sakasalaisjoukot olivat tuhonneet kodit ja muut rakennukset.
Majapaikoista oli pulaa. Yösijoja kyhättiin raunioihin ja kellareihin sekä aloitettiin jälleenrakentamistyöt.
Sallan kylät nousivat tuhkasta. Jälleenrakentajien voimin raunioiden uusia taloja ja navetoittoja. Oli pulaa rakennustarvikkeista ei sisusta.
1940-luvun loppupuolella, jo melkein kymmenenvuotta evakossa ollut siirtoväki odotti malttamattomana. He eivät halunneet muualle kuin jäljelle jääneeseen Sallaan.
Sallassa heille ei tarjottu valmiita taloja, vaan osoitettiin tilojen paikat asuttamattomilta seuduilta.
Siirtoväki aloitti urakkansa tuuheiden kuusten oksien alle perustetuista majapaikoista, pienistä saunoista ja tilapäisistä asumuksista. Sisukas väki rakensi talot, navetat ja muut rakennukset.
Sallaan syntyi rakentajien ja raivaajien voimin uusia kyliä. Käsivoimin kaivettujen ojien ja syvien viemäreiden kuivattamille jängille kuokittiin satoja hehtaareja peltoja.
Maatalous kukoisti. Maitoa tuotettiin eniten koko maakunnassa. Väkiluku kasvoi kohisten. Koulu oli melkein jokaisessa kylässä samoin urheiluseurakin sekä ihmisillä vireä talkoohenki...
Jälleenrakentajat ja siirtoväki, kovia kokeneet miehet ja naiset olivat luoneet Sallan Ihmeen..
 |
| Sukuni Tuutijärveltä Ahvenselkään |
"Maapohja oli pehmeää ja ympärillä sakeaa metsää"
Tuutijärvellä asuessaan maisemat oli toisenlaiset kuin mihin asutettiin Ahvenselkään.
"Järvikylien väljissä maisemissa syntynyt ja kasvanut mies tukehtuu tällaisiin synkkiin maisemiin".
Uuden asuinpaikan merkintä oli tolppa ja siinä tilan numero,, siitä sitten alkaa katsella mistä aloittais.
"Reppu puunoksalle ja etsittiin sopiva asentopaikka. Kuusen tiheän alaoksisto sai toimittaa tukikohdan virkaa, siellä syötiin ja nukuttiin ja sieltä lähdettiin rakentamaan väliaikaista asuinrakennusta".
Lisäks oli rakennusmateriaaleista pulaa kuten nauloista, ikkunoista ja kunnon sementistä.
Sitten pehmeälle maapohjalle oli kova työ rakentaa pysyvää.
Peltoa raivattiin koskemattomaan korpeen 404 ja jängille 1 611 hehtaaria vastikepeltoja.
-50 luvun loppuun saakka uutta peltoa kaikkiaan 7 000 hehtaaria.
Peltojenraivauksessa kuokka, lapio, saha ja pillarit oli tuttuja näkyjä, lisäks metsissä hevoset tukkien ajossa.
Työtä tarjoitui rakentajille kuin tiestön tekijöille ja kunnostajille, kun liki joka kylään rakennettiin koulu ynnä muuta, ja tarvittiin tiestöä jota tulikin -60 luvulle saakka 500 kilometriä.
Veikko Vennamokin sai tehtävän -59 vuoden lopulla Maatalousministeriön asutusasiainosaston ylijohtajana kyläläisiltä ohjeistaa TVH.n lumenauraukseen, ja se meni TVH.n päättäjille perille, lumet lähti välittömästi.
Kaikki siis oli mukana tässä suurhankkeessa.
Tiestöt oli tärkeä väylä saada myös tuloja kylille, heinien vienti alkoi vetämään vuonna -48 sitä vietiin jopa 80 000 kiloa etelään.
Samoin tiestöä tarvittiin maidon kuljetukseen, "vuonna 1950 sallalaisten navetoissa ammui n. 1 500 lehmää.
Kahdeksassa vuodessa lukumäärä kasvoi lähes 4 000.n lehmään".
Ja maitoa tuotettiin 4 miljoonaa litraa liki puolet enempi kuin naapurissa Kemijärvellä.
 |
| Evakoiden lähtöä |
Jälleenrakentajien elämää ei yhtään helpoittanut tieto sukulaisten evakkoon lähtö.
Mentetys mikä oli vanhassa-Sallassa, oli tuskaa kuten jälleenrakentaminen jossa kyynel ja veri virtasi.
Mutta myös oli vaarana miinat joita oli levitetty esteeks neuvostojoukoille, joita saksalaisten jäljiltä oli kylvetty kymmeniätuhansia.
Evakkoina ystäviä ja sukulaisia lähti Ruotsiin ja Suomeen pitkin pohjanmaata.
Ikävä painoi omaisia kohtaan molemmin puolin.
"Junat kuljettivat sallalaisevakkoja pääasiassa Pohjanmaalle.
2 044 Kälviälle, 662 Halsualle, 652 Alaveteliin ja 575 Veteliin.
Satoja evakkoja kuljetettiin Kannukseen ja Ullavalle.
Kälviästä tuli Sallan seurakunnallinen ja kunnallinen keskus, Kälviän kirkko saikinntoimia sallalaisten kirkkona".
Evakot halusivat palata kotikuntaansa, sillä he eivät kokeneet muuta kuin Sallan kodikseen.
Isoisäni vaikka oli saanut osuman rintaansa, halus silti rakentaa kodin vaimolleen ja jälkikasvulleen joita tulikin seitsemän.
Mutta halus olla myös rakentamassa yhteisölleen elämisen edellytyksiä ja toiminnan miehenä rakennutti useita kouluja pitkin pitäjää.
Mutta kuolikin ennenaikaisesti 52 vuotiaana.
 |
KIITOS |
Presidentti Urho Kekkonen vuonna 1963 Sallan maatalousnäyttelyssä jossa oli toisiks enitin väkeä sotain jälkeen (25 000).
"Oivallisista puhelahjoistaan tunnettu presidentti Kekkonen yllätti näyttelyvieraat ja etenkin sallaalaiset lämminhenkisellä puheellaan Hän tarkasteli aluksi Sallan historijaa, ja kiitteli sallalaisten sisukkuutta ja kannusti tulevia sukupolvia jatkamaan isien ja äitien työtä."
Ja näin täytyy todeta käyneen, kun nyt 2016 keväällä kävin ajelemassa pitkin pitäjää.
Jopa toistasadan lehmän pihatoita on rakennettu ja peltoraivaukset jatkuu.
